Meille on koulussa luettu Kalevalaa koko helmikuun ajan. Itseasiassa olen huomannut tarinan olevan todella komea, olen huomannut pitäväni siitä. Kalevala onkin ihan oikeasti mielenkiintoinen eepos! Repesimme tänään pahasti Scarkun kanssa valinnaisen matematiikan tunnilla, kun meille luettiin Kalevalasta kohta, jossa Lemminkäinen heittää hiusharjan seinään turhautuessaan. Hiusharjan! Homoa, eikö? Scarkkua taas vaihteeksi lainaten, että luulisi kalevalaisella sotasankarilla olevan ties mitä tulimiekkoja, joita heitellä suutuspäissään, mutta ei, kun hiusharja... Hiusharja!

 

Raamatussa ja Kalevalassa on hyvin samanlaisia piirteitä, vaikka ne ovat syntyneet toisistaan riippumatta eri aikoihin. Tai no, loppuosan Kalevalassa on ainakin äidinkielen opettajamme () mukaan vaikutusta kristinuskosta, mutta pääpointin ymmärrätte. Yhtä hyvin voisimme uskoa Kalevalan olevan Jumalan Sana, kuten raamatusta uskotaan. Jokainen saa muodostaa tästä oman mielipiteensä.

 

Selasin tässä rippilahjaksi saatua raamattua, kun törmäsin mielenkiintoiseen aihekokonaisuuteen. 3. Moos. 18 -luku on kyllä mielenkiintoinen: kielletyt sukupuolisuhteet. Ensin on pitkät litaniat siitä, mihin sukulaisiinsa ei saa yhtyä, ja sitten tulee se mielenkiintoinen kohta. "Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko."

 

Myös 3. Moos. 17:10-16 ovat mielenkiintoisia Stephenie Meyerin kannalta. Jakeet käsittelevät verensyöntikieltoa. Vampyyrit ovat tietysti saatanallisia olentoja, mitenköhän Meyer kykenee inhimillistämään tämän olennon joutumatta helvettiin? Mikään Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon asiantuntija en ole, mutta eivätkös mormonien neljä pyhää kirjaa tiivistä raamatun sisällön?