Tulin tässä eilen rippileiriltä. Se kesti kahdeksan päivää, eli turhan pitkään. Ihan kivaa siellä oli, vaikka olisi siellä varmasti mukavampaakin voinut olla. Nukuin joka yö ihan hyvin, mutta nyt kun pääsin kotia, nukuin sellaiset 13 tuntia.

Huippuhetkiä leirillä oli ehdottomasti nuo ah niin ihanat iltahetket. Saatiin nauraa ihan kunnolla! Oppitunnit olivat erittäin tylsiä. Tuli piirreltyä muun muassa lohikäärmeitä. Tulihan sitä Hemulin näköinen Viikatemieskin piirrettyä. Olin leirillä pääasiassa Adalmiina-Aleksandran, Väinö-Klementin ja Adalmiina-Aleksandran hoitohevosen kanssa. Ensimmäisenä mainitun kanssa nurisimme, vitsailimme, kirjoitimme ja kuvasimme leivän pyhiinvaelluksen, meditoimme ja teimme muuta jännää. Löysimme myös Lenni Lokinpoikasen, joka ei mitä ilmeisimmin ole lokki. Toivottavasti hän on vielä hengissä. Äh, no en keksi enempää kirjoitettavaa leiristäni.

Tänään heräsin kuuden maissa todella outoon tunteeseen ja menin välittömästi paniikkiin. Otin kännykän käteeni, yritin hengittää ja lähes purskahdin itkuun, kun tajusin, että se (kännykkä siis) on kiinni. Vasemmalla kädellä näppäilin pinkoodin ja katsoin kelloa. Tajusin, että äiskä on kotona. No miksi minä sitten menin paniikkiin? Koska oikea käteni ei toiminut. Siinä ei ollut tuntoa ja en pystynyt liikuttamaan sitä. Vaikka kuinka yritin heilutella sormiani, ne eivät liikkuneet. Olin aivan paniikissa ja ravistelin vasemmalla kädellä oikeaa kättäni. Ryntäsin äiskän ja iskän huoneeseen ja herätin heidät (tietysti). Itse olin aivan paniikissa, mutta he vain sanoivat että mee ny takasi nukkuun, noin käy joskus. Okei, kun taas heräsin, käsi taas toimi. Olen nyt koko päivän puristellut esineitä ja vertaillut, onko käteni heikompi kuin ennen. Ja raportoinut tuloksista äipälle. Sitä varmaan vähän kyllästyttää minun hosumiseni, mutta kyllä sitä nyt vähemmästäkin säikähtää!

Tällä hetkellä sormet tuntuvat oikeassa kädessä kylmemmiltä kuin vasemmassa. Sain traumoja.