Hyvät ihmiset, kävin tänään tekemässä työsopimuksen kesätyöpaikastani. Olen töissä kirjastossa. Minun tulee mennä sinne aina arkisin kahdeksaksi ja pääsen lähtemään puoli kolmelta. Työtehtäviini kuuluu kirjojen hyllytystä (pitää kuulemma osata aakkoset, etsinpäs jostakin Aapisen käsiini), lehtien päällystämistä, kirjojen repimistä sekä jossain määrin lainaamista ja palauttamista. Voi ei, kun mulle annetaan se kontaktimuovi, onnistun kuitenkin päällystämään naamani ja tajuan sen liian myöhään ja parkkipaikalla pitää tehdä tilaa ruumiinkuljetusautolle (tai miksikä niitä oikein mahdetaan kutsuakaan). Niinhän se on: tekijät eivät sitä halua, ostajat eivät sitä käytä, eivätkä käyttäjät sitä näe. Ruumisarkkua nimittäin.

Henkilökohtaisesti minulle tuli yllätyksenä, että pääsen lainaamaan ja palauttamaan kirjoja. Aluksi kummastelin, kun työnantajani puhui "kirjojen lainaamisesta". Kyllähän minä olen ennenkin saanut kirjoja lainata. Sitten vasta todellisuus iskeytyi vasten kasvojani. Tällä tietysti tarkoitetaan, että minä pääsen heiluttamaan viivakoodia koodinlukijassa! Tuskin maltan ajatellakaan, kuinka viattomat uhrini pöytää naputellen odottavat, kun itse yritän sormi suussa miettiä, miten se taas oikein kävikään. Täytyy muistaa, että aika on ihmisen luoma käsite. Oikeasti "aikaa" ei ole olemassa, homo sapiens -heimoon kuuluvat vain haluavat uskoa ajan olemassaoloon. Tähän sopii loistavasti itse keksimäni viisaus (olin ehkä nelosluokalla):

"Minä olen Aika. Olen aikamoinen Aika, sillä minä en ole sinun mielikuvituksestasi, sillä sinulla ei ole mielikuvitusta. Minä olen Ajankello, enkä osaa selittää itseäni paremmin. Heippa", sanoi Aika, ja juoksi pois.

Valitettavasti työni alkavat vasta maanantaina. Sitä ennen minulla ehtii olla rippijuhlatkin. Niistä kirjoittelen sitten oikein mielelläni. Kerron kuinka paljon rahaa sain. Voi voi niille, jotka kehtaavatkin tuoda minulle lahjaksi kynttilöitä ja lyijykyniä! <- tuolla tarkoitan muitakin juhlia (synttärit, joulu), että ihan vinkkinä vaan.

Tulipas sekava teksti. Itseänikin hävettää.