Harvemmin ajattelen, mitä teen. Lähinnä koulussa ajattelua tulee harrastettua. Useimmiten minä vain toimin kuin toiminkin intuition varassa. Seuraavassa hyvä esimerkki: istun koneella, pöydällä on makiainen. Ajattelen, etten syö sitä vielä. Silmänräpäyksen jälkeen huomaan syöväni sitä karamellia. Aina, kun laitan viimeisen karamellin pussista suuhuni, päätän, että nyt imeskelen tätä mahdollisimman kauan. Samalla hetkellä, kun makeinen koskettaa kieltäni, puraisen. Siitä on tullut jo ehdollistunut refleksi.

Ja tuo on vielä aika harmitonta. Huomenna on biologian koe (huoh, koulua oli kaksi päivää, ja olen jo ihan kuitti), ja yritin siihen juuri lukea. Ajattelin, että enää kuusi sivua, sitten saan mennä syömään. Puolen tunnin päästä tajusin, että retkotin sängyllä mahallani oppikirja selän päällä ja hakkasin kantapäitäni yhteen ja hyräilin I'm not wearing underwear today -kappaletta Avenue Q:lta aina uudestaan ja uudestaan.

En pysty keskittymään kunnolla mihinkään oleelliseen. Menee hermot.