Ja niin on tullut aika valtakunnassa, jolloin kaikki elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.

Tosin minulle tätä satujen kornia ja kliseetä loppua ei vielä ole tullut, mutta minun on koittanut aika sanoa että nyt PÄIVITETÄÄN. Jippiaijee!

Paljon on jäänyt pois ajasta ikuisuuteen. Niin paljon olisi ollut provosoitavaa, niin paljon kommentoitavaa! Nyt kaiken sen paljon olen unohtanut. Aina, kun elämässäni tapahtuu jotain jännää, ajattelen, että tuostapa saisi hyvän kirjoituksen blogiin (joka tulevaisuudessa tulee vaihtamaan nimensä). Nyt kaikki on unohdettu, mutta jatkakaamme elämäämme. Kirjoitan tähän nyt jotain täysin satunnaisessa järjestyksessä.

Yhtenä perjantai-iltana Rosa soitti minulle hälärin. Hän halusi (taas kerran) katsoa elokuvaa. Lastenelokuvaa nimeltä Kolme muskettisoturia (pääosissa Mikki, Aku ja Hessu). Rosa halusi myös tarjota minulle jäätelöannosta nimeltä Keskiyön Gay. Hauskaa, sanoisinko. Lopulta päädyimme syömään puolilitraa minttusuklaajäätelöä.

No niin, nyt unohdin mitä muuta minun piti tähän kirjoittaa. Kerpele. No kuitenkin, eräällä foorumilla kysyttiin, mikä tekee sinut iloiseksi tai onnelliseksi. No, tässäpä ovat minun vastaukseni analysoituina.

 Kaverit

Vaikka olisin miten huonolla tuulella, jotenkin se mieli vaan paranee, kun näen Harrietin, Annin ja Rosan saapastelevan käytävällä. Edellyttäen tietysti sitä, että he tulevat juttelemaan minulle. Harrietin kanssa puhun kaikesta turhanpäiväisestä ja keskustelen muutenkin vähemmän asialliseen sävyyn. Tulen hyvälle mielelle, koska Harriet on hauskaa seuraa, ja hän jos kuka on henkilö, jota ei voi lukea ennalta. Jotkut Harrietin letkautukset jäävät elämään: "Oo hiliaa UHURI!" Annin kanssa keskustelemme taas kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan väliltä, välillä venäläisten vaikutuksesta integraatioon (se tosin taitaa olla käsittelemättä) ja toisaalta taas Runssista, erilaisista tunnekokemuksista, sanonnoista, suomen kielestä, valituksesta, uskonnoista, laeista, aikomuksista, musiikista ja venäläisten kasvonpiirteistä... Rosan kanssa nämä keskustelutuokiot eittämättä ovat myös vähän vähemmän asiallisen sävyisiä. Tietysti kaikki se, mitä kavereiden kanssa kokee ja tekee on hauskaa. Me katsomme hyvin paljon elokuvia ja syömme. Eräs sunnuntai kuvaa hyvin tätä oikeissa mittasuhteissa: menimme kauppaan, ostimme karkkia ja popcornia, menimme Harrietille katsomaan Uhrilampaat (hekottelimme lähinnä koko elokuvan ajan). Sen jälkeen menimme taas kauppaan ja keräsimme kaikki viimeiset ropomme. "Jos meillä olis enemmän rahaa nii me pystyttäis ostaa lisää karkkia" ja "Me tarvitaan kakskyt senttii. Sitte meillä on varaa viiteen Sukulakuun" tai jotain sinne päin. Pyörimme sitten takaisin Harrietille ja yritimme katsoa Evaa ja Adamia, mutta koska kukaan ei innostunut, se jäi siihen. Tuon sunnuntain jälkeen hampaani olivat niin kipeät siitä karkin määrästä. Ehkä meidän tosiaan pitäisi kehittää jotain luovempaa tekemistä.

Daimjäätelö

Myönnetään, olen yhden kerran elämässäni syönyt kyseistä jäätelölaatua! Mutta se oli niin hyvää. Anni ja Harriet ainakin tietävät, että minä inhoan vaniljajäätelöä. Miksi ihmeessä hankkia 500 kaloria tyhjästä, kun voi saada mukana makuakin? Pienenä luulin, että vaniljajäätelö on ikäänkuin original-jäätelö: mautonta pohjaa, johon kaikki muut jäätelöt tehdään lisäämällä vain makua. Anni ja Harriet esittivätkin minulle kerran, miksi sitten pidän daimjäätelöstä, jos inhoan vaniljaa. Totuushan silti on se, että daimjäätelö rakentuu vaniljapohjalle. Syy tähän on se, että Daimpalat eivät olisi niin yleellisiä, jos ne eivät olisi niin mauttoman jäätelön joukossa. Jos vaniljajäätelön tilalla olisi esimerkiksi suklaata, eiväthän Daimit erottuisi joukosta. Myönnetään, daimjäätelössä vanilja on ihan siedettävän makuista. Okei, se on ihan hyvää. Mutta jonkun Apetitin vaniljajäätelö saa minut sanomaan kohteliaasti kiitos ei. Tai vähemmän kohteliaasti EI IKINÄ.

Roskaruoka

Ei tarvitse edes selittää. Mums.

Onnistumiset

Aah, mikä onkaan hienompaa kuin onnistumisen tunne! Kun englanninkokeesta tulee yllättäen kymppi, osaa vastata tunnilla oikein aivotyötä vaativaan kysymykseen tai vaikkapa saa tahtonsa läpi. Varsinkin jos on tehnyt pitkään töitä asian eteen, on niin hienoa saada tunnustusta ansioistaan. Kyllä se vaan pistää hyvälle tuulelle loppupäiväksi.

Koeviikon päättyminen viikonloppuun

Toisaalta, mikäli koeviikkoja ei olisi, kokisimme paljon harvemmin onnistumisen tunnetta. Viikonloppu ei tuntuisi samalta: sitä ei olisi ansainnut samalla tavalla. On niin ihanaa ajatella, että nyt se on ohi. Voi vetäytyä läppärille selaamaan nettiä. Mahtavaa!

Kaatosade silloin kun ei tarvitse mennä sinne sateeseen

On yllättävää, kuinka minä reagoin sateeseen. Jos minun täytyy mennä tähän surkeaan ilmaan, en pidä lain. Mutta mikäli saan olla sisällä, ja kuuden sateen ropinan kattopelleissä, tunnen lämpöistä kotoisuuden tunnetta, joka saa minut iloikseksi.

Ihanat pikkuväittelyt

Näitähän meidän jengissä riittää! On hauskaa luulla olevansa oikeassa ja kuunnella, kun muut yrittävät puolustautua. Makuasioista väitteleminen on ehkä hauskinta. Useimmiten nämä ruokaväittelyt päätyvät siihen pisteeseen, että minä puolustan rusinoita, kun muut ovat niitä vastaan. Rusinat on ihania, saatan hyvinkin vetää paketin päivässä. Namskis.

Elokuvien kommentoiminen kavereiden kanssa

Ei ole mitään niin legendaarista, kuin katsoa elokuva Kielletty hedelmä Rosan kanssa -- ne kaikki ilmeet, eleet ja kommentit. Naurulihakset rappeutuvat tätä vauhtia ennen aikuisikää.

Aikaiset aamut ja myöhäiset illat (tosin eivät yhdessä)

Se on hauskaa. On mmmukavaa herätä aamulla aikaisin ja ajatella, että nyt sitä on koko päivä edessä kaikkine mahdollisuuksineen. Kouluun ei kyllä ole mukava raahautua heti aamusta unihiekat silmäkulmissa, mutta mikäli puhumme viikonlopuista ja lomista -- siinä on jotain viehättävyyttä, jotain tiettyä idyllisyyttä. Myöhäiset illat ovat myös ihania. Mukavaa tulla kavereiden kanssa kylältä huitelemasta, katsoa myöhäisillan televisiota tai käydä mikä vilkkaimpia keskusteluja netissä, ja sen jälkeen mennä nukkumaan niin väsyneenä, että simahtaa heti. Kyllä siinä kelpaa haukotella makiasti.