Aloitin tämän blogin kirjoittamisen, täysin hetken mielijohteesta, ilman mitään takuita sen jatkosta ensimmäisten viikkojen innostuksen kaikottua. Tänne siis puran parhaani mukaan mieltäni, mutta en halua kutsua tätä päiväkirjaksi. Inhoan päiväkirjoja. Toisten kirjoittamia on ihan mielenkiintoista lukea, (jos siellä on jymypaljastuksia), mutta itse en pidä päiväkirjan pitämisestä. Minulla vain on jotain niitä vastaan. Hyi. Kakka. Yäk.

Eli tämän blogin tarkoituksena on vain helpottaa oloani. Jos jokin ketuttaa, vihastuttaa tai ihastuttaa, puen sen sanoiksi, ja luultavasti rauhoitun. En siis kerro tänne mitään kivoja asioita, muuten ne eivät enää olekaan kivoja. Perhana.

Mitä luultavimmin tulen kirjoittamaan tänne myös eläviä legendoja, etten unohda niitä (muistini tason, tai oikeammin sen puutteen vuoksi). Tästä blogista siis tulee päiväkirja. Huoh.

Mikä minua tänään, vappupäivänä, ärsyttää? En tiedä. Ei kai mikään. Ei aavistusta. Kumma tunne, se nimittäin, ettei mikään erityisemmin ärsytä. Okei, täytyy myöntää: the Sims 2:ssa teinit vanhenevat liian hitaasti, mutta minähän voin itse vaikuttaa siihen. Tunnen olevani kuningas. Enemmän kuin kuningas. Jumala. Siksi minä varmaan pelaankin Simssiä, koska voin määrätä Simejäni. Ihan kuin Jumala.

God bless America!