- Ronald Weasley elokuvassa Harry Potter ja Puoliverinen prinssi

Jos minä kirjoittaisin arvostelun kyseisestä elokuvasta, siinä menisi elämä. En millään voi tästä nyt yhdeltä katsomalta sanoa, että mikä oli hyvää ja mikä huonoa, koska en muista elokuvasta mitään. Tai siis toki muistan, mutta kyllä minun täytyy ensin saada ostaa se ensimmäiseksi dvd:llä ja minuutti minuutilta arvostella, mikä siinä mätti. Suurimman asian, mikä minua jäi kalvamaan, ja jonka muistan, puki Scarkku sanoiksi: "Eivätkö ne elokuvantekijät ole lukeneet sitä kirjaa?"

Olen silti ihan positiivisesti yllättynyt elokuvasta. Paras kirja, ehkä toiseksi paras elokuva tähän mennessä. Hei, nyt kun muistan, haluan mainita, että rakastan kahden (?) ensimmäisen Potter-elokuvan musiikkeja. Ne ovat oikeasti aivan ihania! Siis varsinkin ne alkumusiikit, kun tumman pilvimassan läpi sukeltaa Warner Brosin logo ja elokuvan nimi. Musiikit ovat jotenkin niin ihanan salaperäisiä, juuri Pottereihin sopivia. Luin HP-faneista, että ensimmäisten elokuvien musiikkinikkari tekee biisit myös kahteen viimeiseen elokuvaan. Jes!

Meillä oli Scarkun kanssa pitkä ja mielenkiintoinen keskustelu (hirnyrkeistä) automatkalla takaisin kotiin. Scarkun mielestä Rowlingille on tullut laskuvirhe. Hän selitti sen ikään kuin niin, että aina, kun Voldemortin ruumis tuhoutuu, kuluu myös yksi sielu. Rowling ei kuitenkaan ajatellut näin. Ilmeisesti. Luultavasti Jo ajatteli sen sillä tavalla, että sielut eivät kulu, ne vain tuhoutuvat tai pitävät Voldemortin hengissä. Keskustelu jatkui monta kilometriä ja Scarkun vanhemmat etupenkillä pyörittelivät silmiään. Todellisia potternörttejä. Me siis. Sitten Munda soitti rikkoen väittelymme. Huokaillen hyvin syvään hän kysyi, että "eikö ne vieläkään saanu sitä Voldemortia hengiltä, ko ne on Viisasten kivestä asti yrittäny sitä tappaa." Puhelun loputtua väittelymme jatkui ja demonstraatiomme sormilla kiihtyi varsin huumaavaksi.

Kumpikin taisi olla helpottuneita, kun matka loppui ja lähdin pyöräilemään kotia kohti.