Olipa kumma päivä tänään. Menin eilen jo yhdeltä yöllä nukkumaan ja heräsin puoli yhdeltätoista. Nukuin ihan liian paljon. Harrietkin huomasi asian. Olin koko ajan hajamielinen, vajosin ajatuksiini ja jäin tuijottelemaan talojen kattoja. Jotenkin ajatus ei tuntunut liikkuvan lainkaan. Normaalisti pieni mieleni seuloo monenlaiset miettimiset vaivatta muutamassa sekunnissa, mutta nyt jäin pohtimaan kuin mikäkin Routalempi. Huomasin monia jänniä asioita, kuten mm. että Hartsan naapuristossa on talo, jonka katto on samanlainen, kuin Simsissä on mahdollista saada.

--

En tajunnut mitään. Harriet joutui toistamaan monta kertaa melkein kaiken sanomansa. Yhdessä välissä heidän isänsä kysyi että "tuletteko katsomaan myrskyä?" Minulle nousi mieleeni kysymys:

"Mikä se myrsky on?" Harriet katsoi minua kuin päätöntä porsasta.

"Etkö sää tiejä mikä myrsky on?!"

"Tarkotatko sää sitä, ku tuulee paljo ja kaikki on muutenki huonosti?"

"No joo... tajusithan sä."

En minä voinut tietää, mitä myrskyllä tarkoitettiin. Se olisi voinut olla vaikka hevonen. En oikein saanut keskustelustamme kiinni.

--

Vierailuni loppupuolella katsoimme hetken Junoa. Menimme Harrietin huoneeseen ja vajosin taas vaihteeksi ajatuksiini. Ne olivat unenkaltaisia katkelmia. Päätin sitten kysyä, että miten Harrietin vanhemmat reagoisivat siihen, jos hän kertoisi olevansa raskaana. Pyörittelin lausetta mielessäni. Sain sen hyvään muotoon. Miten sun

"vanhempas hahahahaha"

Hohhoh, mietin lauseen alun mielessäni ja aloitin keskeltä, varmasti Harriet sai ajatuksestani kiinni. HOO. Oli kyllä sellanen päivä. Harriet ehdotti että jos nukkuisin vähän vähemmän. Nauroin itseni ulos heiltä. Eipä siinä mitään, taisi Hartsaa ruveta jo vähän ärsyttämään. Määräilin häntä koko ajan, kun pelasimme Simsiä.

Että sellasta.