Olimme tänään Kokkolassa aleostoksilla, minä, Scarkku, Jönö ja Mansikka (eikö se ollutkin Mansikka?) Hauskaa oli, minä olin aineissa, eikä kukaan ei juuri ostanut mitään kovin järkevää (Jönö osti Salkkari- Trivial Pursuitin, Scarkku Twisterin, Mansikka jotain sälää).

Me tosin söimme hyvin. Ennen kuin kaupat edes olivat kunnolla auenneet, olimme jo Hesburgerissa hyvää vauhtia mättämässä pikaruokaa. Ruoat eivät olleet ehtineet sulaa, kun olimme jo Spice Icessä syömässä jälkiruokaa. Minä ja Jönö erkaannuimme vastarannankiiskistä, ja menimme hullunhauskan keilaustuokion jälkeen energiajuomille. Edellisenä iltana olin vähän vetänyt tabuja, joten toivoin hartaasti, että Red Bull ja kolmiolääkkeet eivät aiheuta sydämeni räjähtämistä nenän kautta. Hetken olimme sitten ilman ruokaa, ja ei muuta kuin ostamaan karkkia Makuunista. Ja mikäs sen parempaakaan, kuin Citymarketin kautta pyörähtää HH-Cafeen ostamaan suurensuurensuuret amerikkalaistyyliset jäätelöannokset (by me and Mansikka).

Mutta pääpointtini on se, että ihmisluonto on niin kovin epäileväinen. Aloitetaanpas ihan alusta. Olimme Hesessä, hyvää vauhtia mättämässä loppuja jämiä ruoistamme (Scarkku ei tosin saanut kasvispurilaistansa syötyä kokonaan). Jönö kysyi, että mihin me olemme menossa seuraavaksi. Scarkkupa ajattelematta sanoi että "keilaahan!" Samaan rakennukseen oli rakennettu hiljattain keilahalli. Minä ja Jönö innostuimme tästä kovin, Scarkku ja Mansikka mutisivat vastalauseita. Ennen keilahallin aukeamista söimme Spice Icessä jäätelöannokset. Olimme toki jo hyvää vauhtia menossa keilaamaan, mutta Scarkku alkoi häpeämään niinkin mitätöntä asiaa, kuin maksua, joten tuli mutkia matkaan. Loppujen lopuksi minä ja Jönö erkaannuimme dramaattisesti Scarkusta ja Mansikasta H&M:n rullaportaissa.

Me kaksi halusimme palavasti keilaamaan. Päättäväisesti astuimme halliin sisälle, maksoimme pikkuhiluilla (molemmat 7,50 e). Maksamamme hinta oikeutti 10 minuutin vuokraan VIP-puolella. Scarkku soitteli meille vähän väliä pelin tiimellyksessä.

Syömistämme jäätelöannoksista johtuen, minulla ja Jönöllä oli koko ajan kova jano. Unelmamme nesteen äärelle musersi se tosiasia, että tarjolla oli 4 !!!! euroa maksavaa verigreippijaffaa ja jotain muuta paskaa Gatoradea tms. Meille tultiin ilmoittamaan, että vuoronne on loppu, olkaa hyvä ja maksakaa enemmän tai painukaa vittuun. Ehdimme keilata kaksi kierrosta, Jönö sai 52 pistettä, minä 43. Loistavaa. Mutta kuitenkin, kova jano sai meidät valitsemaan toisen vaihtoehdon, eli painumaan vittuun. Koska me molemmat tunsimme viehtymystä saada Red Bullia, suuntasimme askeleemme kohti rakennusta, josta sitä saa, halvalla. Energiajuomiamme ryypiskellessä Scarkku ja Mansikka pamahtivat paikalle.

Voi sitä epäilyksen määrää, ilma oli niin sakeana epäilyksestä, että sitä olisi voinut leikata veitsellä. Scarkku ja Mansikka eivät uskoneet, että olimme olleet keilaamassa. Saanen esittää kysymyksen: mitä epäiltävää siinä oikein on? Heidän mielestään kertomamme ei ollut uskottavaa (öö, tota...?) Huoh.

 Asiasta viidenteen, tässä joitain hauskoja lausahduksia. Jos tulee jotain vaikka Scarkulle vielä mieleen, huikkaappa kommentilla minulle.

"AMERIKAN ORJA! AMERIKAN ORJA!" Aina, kun joku ostaa Coca Colaa, kokista, kutsun häntä Amerikan orjaksi. Sillä sitä tämä henkilö iästään, sukupuolestaan, alkuperästään, uskonnostaan, kielestään, vakaumuksestaan, mielipiteestään, terveydentilastaan, vammaisuudestaan tai muusta henkilökohtaisesta syystään huolimatta on. Luokaamme parempi maailma, lakatkaamme orjallisesti noudattamasta Yhdysvaltain luomia polkuja. SUOMI FINLAND PERKELE!

"Se on periaatekysymys!" Coca Cola -company on ilmeisesti ostanut Jaffan, Spraitin ja muut feimit merkit alaisuuteensa. FFFFFFFUUUUUUU - Se siis on ihan sama, otanko kokiksen, vai verigreippijaffan, samoille kihoille rahani kuitenkin menevät. Tästä huolimatta en ota kokista, se on ihan periaatekysymys!

"Ja vaniljaa. Ja vaniljaa. Ja vaniljaa." Minä inhoan vaniljajäätelöä. Kun olimme Spice Icessä, olin ainoa, joka otti suklaatipehmistä. Seuralaiseni (hehe hee) saapuivat pöytään eri aikaa. Aina heidän saapuessaan totesin tämän ikävän tosiseikan, he pitävät vaniljajäätelöstä. Prkl. Oikeasti, hei!

"Ilpo on lutunen! Sellanen nallekarhu! Ja sit ko se kattoo näin! *demonstroi* Sille muutako lyötäs vaaleenpunanen rusetti ja luppakorvat. Oikea halinalle. Sympaattinen otus. Haluaa vain oppilaidensa parasta. Nappisilmä." Muun muassa näillä sanoin kehuimme Jönön kanssa rakasta, rakasta entistä kemian ja fysiikanopettajaamme Ilpoa. Kultapoju. Scarkku ja Mansikka pistivät taas vastaan, mokomatkin helmitaulut.

"Minähän en millään pikkuhiluilla maksa." Scarkku ei halunnut maksaa pikkuhiluilla.

"Eihän sinne oo ku kolomesataa kilometriä... Ai joo se on tuosa." Kun minä ja Jönö istuimme siemailemassa Red Bullia, Jönö kertoi haluavansa mennä Anttilaan, Top Teniin. Luulin, että me olimme vielä Chydenia Centerissä (siellä, missä keilahalli on =). Chydeniasta on muutaman sadan metrin kävelymatka. Se tuntuu useimmiten hyvin pitkältä. Sillä hetkellä en olisi millään jaksanut (tabut + arvaamaton lisäainepommi = laksjkhf) muuta kuin hihitellä paikoillani, joten sarkasmia hyväksikäyttäen, hieman liioitellen tulin sanoneeksi tämän repliikin. Kun tajusin, että meidän tulee mennä vain rullaportaat ylös, silmät kattoa kohti harottaen sanoin viimeisen lauseen. Kirjoitettuna se ei ole kyllä yhtään hauska, mutta imitoituna... Repslol.

"Juo ny se juomas!" Kun minua ja Jönöä epäiltiin huijauksesta, en tuumannut hekotukseltani (se oli koominen tilanne se) kyetä juomaan Red Bulliani loppuun. Nauratti ihan helkkaristi, kiitos teille vuoden nauruista, helmitaulut!

"Kymmenen. KYMMENEN!" Minä lievästi humalaisella lähde? äänellä. Scarkku ja Mansikka väittivät ihan koko ajan (uskokaa, ihan koko ajan) minun ja Jönön keilanneen viisi minuuttia. Minä tietysti korjasin sen. Jostain syystä kanssaolijoitani nauratti.

"Mun pipo on huonosti!" Scarkku HH-Cafessa. "HIRVEETÄ!!!" huusi joku pikkupoika toiselta puolelta kauppaa juuri passelisti. "Niin Scarkku, HIRVEETÄ!" Jönö jatkoi. Tilannekomiikkaa.

"Mä en oikeesti JAKSA!" Scarkku sanoi muutamia (kröhöm, huomaa sarkasmi) kertoja.

"Kohta tulee oksennus, mut koko rahan eestä." Minun ja Mansikan tuntemukset, kun söimme amerikkalaistyylisiä jäätelöannoksiamme.

"Lösähti kuin linnunpaska." Jönö Hesessä, kun Scarkun kasvishampurilaisen täytteet tippuivat tarjottimelle.