"Tämä ei enää ole normaalia. Mistä tuo pistetään hoitoon?"

Nuo kauniit ja niin imartelevat sanat lausui äippäni tässä vähän aikaa sitten. Mitäköhän minä sitten tein? No en kerrassaa mitään. Olin istunut ainakin kolme tuntia suuntaan ja toiseen paikoillani, kun mentiin Kajaaniin isoveljeäni armeijaan katsomaan. Paljon patoutunutta energiaa, joka purkautui sillä hetkellä kun hirveässä kiireessä läppäri ei toiminutkaan, ja tajusin, ettei isolla tietokoneella ole toimivaa messengeriä. Samaan aikaan Anni pistää viestin "Toimi!" ja Harriet soittaa. Olisi pitänyt lähteä jo. On vielä nälkäkin. Ja toinen isoveli menee minua ärsyttääkseen tutkimaan papereitani ja muistilappuja, joissa lukee mm.

titidi titidi titididriidi -||- diidii diidii diidii -||- <- Yöelämän musiikit lyhyesti.

Sellasta siis tänään.